Usein upeiden ja koskettavien tarinoiden takana ja inspiraationa ei ole täydellisen kaunis ja virheetön elämä. Harvemmin inspiraatio lähtee jostain, mikä ei aiheuta suuria tunteita. Tietenkin erittäin voimakkaat positiivisetkin tunteet, kuten rakkaus, ilo, onnellisuus tai hauskuus voivat aiheuttaa suuren inspiraation luoda taidetta, mutta ehkäpä isompi lähde on negatiivisemmat tuntemukset. Vaikkakin tavallaan voisi ajatella, että olisi hyvä, jos positiivset tunteet loisivat taiteemme, mutta toisaalta, onko pelkkä ilo aina hyvästä? Pelkkä iloisuus voidaan välillä liittää merkityksettömyyteen ja pinnallisuuteen.
Tunteiden kirjo
Karkeasti tunteet voidaan jakaa negatiivisiin sekä positiivisiin tunteisiin. Kuitenkin negatiivisen sävytteisiä tunteita erotellaan psykologiassa yleensä enemmän, kuin positiivisia. Perustunteet, jotka voidaan tunnistaa universaalisti ihmisistä, kulttuurista riippumatta, jaetaankin usein viiteen eri ryhmään, jotka ovat viha, suru, inho, pelko sekä positiivisten tunteiden joukkio. Tässä jaossa on siis samassa kaikki positiivinen, kuten rakkaus, iloisuus, huvittuneisuus ja muut luokitellaan samaan ryhmään kuuluviksi. Tietenkin muitakin tunteita on olemassa kuin nämä niin sanotut puhtaat tunteet, mutta loput ovatkin aina jossain määrin näiden eri tunteiden yhdistelmiä ja sekoituksia.
Mitä näillä on tekemistä teatterin kanssa
Usein inspiraation syntyminen vaatii vahvoja tunteita, jotka sitten herättävät jonkin ajatuksen tai idean, mitä voi hyödyntää. Tämä ei kata pelkästään teatteria, vaan mitä tahansa. Tätä voi yhtä lailla soveltaa mihin tahansa taiteeseen, tai mihin tahansa liike-elämään. Olet tyytymätön ja vihainen jonkun palvelun toimimattomuudesta, ja päätät perustaa oman yrityksen tämän epäkohdan poistamiseen – näin yksinkertaistettuna esimerkkinä esitettynä. Toisaalta, voit olla niin masentunut ja alamaissa että haluat vain uppoutua toiseen todellisuuteen vaikkapa maalamaalla, ja näin syntyykin aivan uudenlainen mestariteos, kun kaikki estosi ja vanhat perinteiset näkökulmasi ovat poissaa ainakin hetkeksi.
Tunteista taidetta
Näin ollen, tätä voidaan hyödyntää ja nähdä yhtä lailla myöskin teatteri- ja taidemaailmassa. Usein etenkin suru on niin vahva tunne ihmisessä, että se laittaa ihmisen tekemään jotain, mitä hän ei ennen ole tehnyt. Koskettavat tunteet voivat saada esiemrkiksi tanssijan tanssimaan ja luomaan aivan uudenlaista liikemaailmaa. Yhtä lailla käsikirjoittajat voivat saada tosielämästä ja omista tunteistaan inspiraationsa, ja dramatisoida siitä huipun käsikirjoituksen. Yhtä lailla maailmankuulujen artistien elämäei aina ole ollut siloitellun kaunista ja täydellistä, vaan rosoisuus ja kärsimys on luonut särmikkyyttä niin, että heidän taiteilijuutensa on puhjennut kukkaan. Taide voi olla siis selviytymiskeino, ja sen seurauksena voi syntyä mestariteoksia. Taiteessa on pitkälti kyse tunteista, joten luonnollisesti se voi myös syntyä tunteista. Teatterilajit onkin karkeasti jaettu jo antiikin Kreikan ja Rooman ajoista lähtien positiivisten ja negatiivisten tunteiden tyylilajeihin: tragedia sekä komedia.
