Draama
Teatteria suurella sydämellä
Mitä draama tarkoittaa?
Erään kuvauksen mukaan draama on yleisölle teatterinäyttämöllä näyteltävä kirjallisuuden laji, jossa elämää kuvaillaan nykyhetkisenä toimintana vuoropuhelun avulla. Draama on siis lähinnä tarkoitettu enemmän esitettäväksi kuin vain kirjalliseen muotoon. Draamaelokuva vastaa tätä kuvausta hyvin. Puhekielessä sanalla viitataan myös dramaattisuuteen, joka onkin oma elokuvatyyppinsä kokonaan. Kun puhutaan klassisesta ajasta, draama oli aina selkeästi joko tragedia tai komedia. Itse Aristoteles on kuvaillut aihetta omassa runousopissaan ja antanut hyviä ohjeita, kuinka tragedian juoni koostetaan. Tällä on siis todella pitkät juuret historiassa ja aihe on muovautunut jonkin verran ajan saatossa, kuten aina käy.
Draama ei ole siis vain vakava näytelmä, kuten sen yksi kuvaus kuuluu. Siihen kuuluu muitakin tyylilajeja joissa draaman kaari täyttyy. Se on kuin vuoristo, jos sitä alkaa piirtämään auki. Alussa on aina alkusysäys.
Draaman kaari noudattaa tiettyä kaavaa
Draaman kaaressa siis on tietty kaava, jota tarina noudattaa. Alkusysäyksen jälkeen on aika esitellä henkilöt ja pohjustaa tapahtumapaikkoja. Esimerkiksi näyttää, missä päähenkilö asuu, on töissä tai harrastaa ja keiden kanssa. Seuraavaksi tapahtuu syventäminen. Tässä kohtaa esitellään lisää hahmoja ja tapahtumia, saadaan jännite nousemaan.
Ristiriitojen kärjistyminen on asia, joka on tuttu ainakin romanttisten elokuvien ystäville. Tulee jokin suurempi ongelma päähenkilöiden välille, jonka kehitystä seurataan mielenkiinnolla. Jos tarina on pitkä, voi näitä hetkiä olla useampiakin. Seuraavaksi tapahtumat alkavat selvitä ja elämä palautua raiteilleen. Usein tarina päättyy häivytykseen, jolloin kerrotaan miten henkilöille käy tapahtumien jälkeen.
Draaman perinteiset lajit
Päälajeina siis pidetään komeadiaa ja tragediaa. Joskin nykyään useita uusimmista näytelmistä, ei voida oikein luokitella suoraan kumpaankaan näistä. Onkin syntynyt myös muita kuvaavia lajityyppejä, kuten tragikomedia ja farssi eli ilveily. Näytelmissä on hyvin tyypillistä nopeutettu kulku ja tiivistäminen, sillä voi olla tarpeen saada mahtumaan vuosiakin pariin tuntiin.
Koska jostain pitää aina aloittaa, on näytelmän käsikirjoitus ehkä se loogisin paikka. Jotta myös tarina ja näyttelijäsuoritukset olisivat yhteneväiset ja toimisivat kokonaisuutena, on ohjauksella suuri merkitys kaikessa esittävässä taiteessa. Käsikirjoituksen tulee myös olla sellainen, että jo näyttelijät siihen tutustuessaan voivat innostua aiheesta ja ehkä samaistua rooleihinsa kunnolla.
Draama ja sen lajityypit
Draama on myös Smeds Ensemble -ryhmälle tuttua. Pitäessään sisällään niin komediaa kuin farssiakin, on tämä paljon laajempi aihe kuin millaisena sitä äkkiä pidetään. Yleensä sanasta tulee mieleen vain surullisuus ja traagiset tapahtumat, mutta asiahan ei ole niin. Komedia on tunnettua, mutta harva osaa niputtaa sen tähän kategoriaan. Se on kuitenkin huvinäytelmä ja sen tarkoitus on naurattaa. Farssi on myös eräänlaista komediaa, mutta se perustuu aivan absurdeihinkin tapahtumiin. Uuno Turhapuro -elokuvat ovat hyvä esimerkki farssista.
Draamaelokuva voi siis olla monia asioita eikä läheskään aina surullinen. Tragikomediakin on yhdistelmä komediaa ja tragediaa, jolloin katsoja saattaa itkeä ja nauraa vuorotellen kokien monia tunteita yhtä aikaa. Se saattaa kuitenkin myös tarkoittaa onnellisesti päättyvää tragediaa, joten tämäkään tyyli ei ole aivan niin yksiselitteinen. Tarvittaisiin paljon enemmän aikaa ja tilaa, jotta asia saataisiin täysin auki kirjoitettua.
