Lähes jokainen meistä tietää tunteen, kun unohtaa puhuessaan yhdenkin sanan. Poskia kuumottaa ja ärsyttää. Se jälkeen alkaa jonkinlainen sanan selittäminen, kun sitä oikeaa ei vain löydy. Sanojen unohtelu ei ole vakavaa, jos se tapahtuu vain toisinaan. Siitä ei vielä tarvitse huolestua. Varsinkin monikielisessä ympäristössä eläville se on varsin yleistä, että sanat tulevat ja menevät. Välillä ne löytyvät yhdellä kielellä ja välillä toisella. Onko sanojen unohtelu huolestuttavaa?
Loppuuko sanojen unohtelu treenaamalla?
Mielenkiintoinen kysymys onkin se, loppuuko sanojen unohtelu, jos niitä harjoittelee eli treenaa jollakin tavalla? Mukavaan pieneen apulaiseen voit tutustua osoitteessa sanuli.org. Se kertoo sinulle, miten sanuli toimii ja miten voit hauskalla tavalla ratkoa sanoja. Se on myös varsin hyvää aivojumppaa.
Teatteri on paikka, jossa opetellaan vuorosanoja ja ne on muistettava myös esitysten aikana. Ei ole mikään ihme, jos toisinaan tulee kesken esityksen ‘musta aukko’ eikä mitenkään voi muistaa, miten vuorosanat jatkuvat eteenpäin.
Onneksi kuiskaaja pelastaa pahimmalta ja esitys pääsee jatkumaan pienen hämmennyksen jälkeen. Aina katsojat eivät edes huomaa kommellusta, sillä näytöksessä kaikki soljuu hyvin eteenpäin. Vuorosanojen opettelu käy työstä, joten arvostan näyttelijöiden muistia.
Sanojen unohtelu on normaalia
Sinällään sanojen unohtelu ei ole mikään kummajainen, sitä tapahtuu aina silloin tällöin jokaiselle meistä. Yksittäisten sanojen unohtelu ei vielä ole mikään ongelma. Itse pidän ainakin omalla kohdalla ongelmana sitä, että ajattelin asioita eteenpäin varsin nopeasti enkä aina ehdi puhua samaan tahtiin.
Siinä tulee nopeasti pieniä unohduksia enkä oikeastaan jaksa niistä edes enää stressata. Sanat tulevat ja menevät, mutta enemmän saattaisin olla huolissani siitä, jos unohtaisin tavaroita milloin mihinkin. Sanoja voi aina selittää ja se on sinällään hauskaa, kun ystävät aloittavat arvailemaan, minkä sanan milloinkin olen hukannut aivokapasiteetin täyttyessä.
Noloahan se on varsinkin silloin, jos juttelee jonkun hiukan vieraamman ihmisen seurassa. Tutut usein sanovatkin, että ‘älä ajattele niin nopeasti, vedä välillä käsijarrusta’. Omille ominaisuuksilleen ei voi mitään.
Aivot hyötykäyttöön ja katse aterioihin
Mielenkiintoista on se, että sanojen unohtelussa on kyse vähän isommasta kokonaisuudesta kuin pelkästään aivojen toiminnassa. Kaikki vaikuttavat kaikkeen eli aivomuutokset tarvitsevat liikuntaa sekä tärkeässä roolissa on myös terveellinen ruokavalio. Tärkeä yksityiskohta on se, että aivot tarvitsevat myös lihaskuntotreeniä.
Pelkkä kevyt liikunta ei pidä aivoja siinä kunnossa, että niiden kanssa pärjäisi vanhemmiten. Smeds Ensemble kävi läpi suosituksia ja kyllähän se yllätti, että ne ovat samoja kuin perusterveyden ylläpidossa. Eikö kuulostakin tutulta, kun pyydetään välttämään punaista lihaa ja suosimaan proteiinipitoista kalaa sekä kanaa?
Sitähän sanotaankin, että ihminen on siitä kummallinen olento, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, mitä ikinä itsensä kanssa tekee. Aivojen toiminta on hyvin riippuvainen siitä, miten syö ja liikkuu. Liike taas riippuu sitä, mitä syö ja mitä liikunnasta ajattelee.
Sanojen unohtelu ja Shakespeare
William Shakespeare on Hamletissa todennut näin: ‘Sovittakaa eleet sanoihin ja sanat eleisiin’. Puheen pitäjä voi turvautua avainsanoihin, mutta sama ei päde näyttelijään, koska hän ei voi juurikaan improvisoida rooliaan. Ei ole mikään salaisuus, että ääneen lausuminen auttaa vuorosanojen opiskelussa.
Toinen hyvä tapa on äänittää omia repliikkejä sekä sen jälkeen kuunnella niitä. Monet näyttelijät sanovat, että omat vuorosanat muistaa, kun esitys etenee ja jokainen tuo omat repliikit vuorollaan. Näytelmissä on lisäksi liikettä, joka tulee vuorosanoja tai päinvastoin.
Ei myöskään liene salaisuus, että osa näyttelijöistä oppii vuorosanansa helposti ja toisilla sama asia vie huomattavasti kauemmin ja opettelu on paljon takkuilevampaa. Blackout on pahinta, mutta kuiskaaja pitää huolta näytelmän etenemisestä.
