Antiikin teatteri oli alkulähde nykyaikaiselle teatterille. Alkunsa sai tyyleistä tragedia, komedia sekä satyyrinäytelmä. Tragedioissa päähenkilö tai henkilöt olivat tyypillisesti uhmanneet jumalan tahtoa ja saaneet siitä rangaistuksen. Komedioissa tyypillisesti pilkattiin muita ihmisiä, kuten poliitikkoja tai julkisuuden henkilöitä. Satyyrinäytelmät olivat sekoitus niin komediaa kuin tragediaakin. Musiikilla oli myös tärkeä rooli antiikin ajan teatterissa. Näytelmien aiheita otettiin paljon mytologioista.
Antiikin teatteri oli monimutkainen kompleksi
Kreikkalaiset ja roomalaiset rakensivat ensimmäisinä teattereita ja rakensivat ne hyvin erityisellä tavalla. Kreikkalaisen tai roomalaisen teatterin rakenne on nykyään jotakuinkin kaikkien teattereiden rakenne. Ensimmäinen askel teatterin rakentamisessa on kaivaa riittävän suuri kuoppa rakenteen mukaan. Kuoppa on kaivettu puoliympyrän muotoiseksi yleisön ollessa lavalle päin. Kuoppa peitetään sitten korkealla kivimuurilla. Seuraava askel on rakentaa itse rakenne. Tässä määritellään teatterin tyyli.
Kreikan ensimmäiset teatterit rakennettiin ulkoilma amfiteattereiksi. Nämä teatterit rakennettiin puoliympyrän muotoisella kiviseinällä, joka sulki istuinalueen. Antiikin teatteri voi pitää sisällään jopa 50 000 ihmistä. Oleskelualue oli jaettu kolmeen erilliseen alueeseen. Ensimmäinen alue oli orkesterille sekä korkea-arvoisille vieraille. Teatteriesitysten draama noudatti tyypillistä antiikin teatterin kaavaa. Kaikki näyttelijät olivat miehiä.
Katsomo oli jaettu eri yhteisluokille
Toinen alue oli ensimmäinen istuinrivi tai ”hekatompedon”. Nämä paikat oli varattu ihmisille, jotka maksoivat eniten lipuista, ihmisille, joita pidettiin tärkeimpinä. Kolmas osa oli ”protoektos”, joka oli varattu ihmisille, joilla ei ollut varaa ensimmäiseen istuinriviin. Nämä paikat oli varattu ihmisille, jotka maksoivat vähiten. Kyseiset istuimet olivat hyvin lähellä lavaa, joten esitystä oli vaikea nähdä.
