Moni haaveilee urasta parrasvaloissa, mutta näyttelijän työ on jotain aivan muuta kuin punaisia mattoja, parrasvaloja ja glamouria. Näyttelijältä vaaditaan esimerkiksi kykyä muuntautua rooleihinsa ja oivaltaa asioiden ydin nopeasti. Lisäksi tarvitaan vaikkapa paineensietokykyä, sosiaalista älykkyyttä ja taitoa toimia muiden kanssa saumattomasti yhteen. Työ saattaa olla henkisesti kuormittavaa ja fyysisesti raskasta, sillä näytöksiä tai kuvauksia on sesonkiakana runsaasti.
Näyttelijän työ on usein elämäntapa
Korkeakoulussa Suomessa näyttelijäksi voi opiskella Teatterikorkeakoulussa Helsingissä ja Tampereen yliopistossa. Näyttelijäksi voi opiskella myös joissakin kansanopistoissa. Ala on tavoiteltu, joten myös opiskelemaan on haastavaa päästä. Jo ennen opintoja tarvitaan siis sinnikkyyttä, sillä harva pääsee aloittamaan opintonsa ensimmäisellä yrityksellä. Kilpailu jatkuu työelämässä, sillä myös työpaikkoja on rajallisesti. Työsuhteet ovat usein myös projektiluonteisia.
Suomalaiset näyttelijät aloittavat usein työnsä projekteissa jo opiskeluaikana. Näyttelijän työn haastavien puolten ja vaatimusten vastapainona toimii kokonaisvaltainen tunne siitä, että työssä saa toteuttaa itseään. Näyttelijän työ on myös jatkuvaa uuden oppimista omasta persoonasta, ihmisluonnosta ylipäänsä sekä yhteiskunnasta. Moni kokee näyttelijän työn olevan enemmänkin elämäntapa ja tapa katsoa maailmaa kuin ammatti, josta maksetaan palkkaa.
Näyttelijä siirtyy roolista seuraavaan
Näyttelijän työnkuva muuttuu jatkuvasti keskivertotyöntekijää enemmän. Kun yksi rooli on saatu valmiiksi, on hypättävä seuraavaan. Usein roolit myös limittyvät, kun uudet harjoitukset alkavat vanhan ollessa meneillään. Näyttelijän palkka on usein koettu liian pieneksi työn vaativuuteen nähden, joskin monet kokevat sen myös riittäväksi. Keskipalkka on 3 361 euroa kuukaudessa, kuntasektorilla hieman suurempi kuin yksityisellä.
